Final words

Moikka kaikille,

kiitokset ihanista kommenteista!
Vanhojen postausten säilyttämisestä sen verran että kaikki on mulla tallessa mutta en halunnut jättää niitä tänne ettei kenellekkään tule tarvetta kaivella menneitä. Mua harmittaa ettei tunnu fiksulta jättää niitä ja pahottelen sitä, mutta tällä kertaa näin.

Mitä tulee bloggaamisen jatkamiseen niin katoin eilen BB-Oskarin vaalipornon ja mulla tuli niin suunnatton määrä kerrottavaa että harkitsen jonkinlaisen blogin kirjottamista kuitenkin..
Saa nähdä, tällä hetkellä aika ei riitä edes sähköpostien lukemiseen.

Farewell

Viikonloppuna yhen puolitutun tytön kanssa juteltuani päätin ottaa ratkasevan askeleen tän blogin suhteen. Oon miettinyt lopettamista jo pitkään ja toisaalta pähkäillyt sen kanssa että olisin ite sinkkuna ehkä kaivannu jotain vahvistusta sille omalle menolle ja meiningille, muutakin kun oman ääneni sanomaan että on ihan ok valita miten valitsee. 

Lauantaina siis tapasin puoliksi tutun, tai lähinnä tuttujen tutun tytön joka latas suoraan pöytään käsityksensä ja kuvansa musta. Blogin perusteella tietenki. Ensinäki sanottakoon että täähän on pienen pieni siivu siitä kuka tai mikä mä olen oikeasti. Mä en ihmisenä oo tekojeni summa vaan piirteitä ja vivahteita on useampia ja tapa kirjottaa on lisäks aika väritetty. Oon jotenki vähän järkyttyny siitä miten jengi kuvittelee tuntevansa mut tän blogin perusteella. Toisaalta niiden tuomioita mä en pahemmin oo alkanu miettiä tai kantaa harteillani. Minä ja mun ystävät tiedetään mikä tyyppi mä oikein olen eikä muilla oo väliä. Tätä blogia ei koskaan tarkotettu tuttujen tuttujen luettavaks tai otettavan kamalan tosissaan.

Nyt on kuitenki tultu siihen pisteeseen että mä en enää jaksa näpytellä tätä. En keksi mitään hauskaa sanottavaa enkä jaksa miettiä voinko taas paasata siitä miten hauskaa mulla on ollu Pojun kanssa mökillä. Oon varmaan pahimman laadun takinkääntäjä ja oon siitä kyllä saanu kuulla mut nyt mulle riittää kaikenlainen selittely ja ihmettely. Oon todella onnellinen perjantai-iltana sienimetsässä ja vielä onnellisempi sunnuntaiaamuna hyvinvoivana. 

Jos mun jotain on pitäny tästä oppia on se että mä olen kipeän rehellinen siitä kuka oon enkä häpeile sitä. Oon jakanu hyvät ja huonot hetket, sinkkuuden kaikki kamalat puolet ja rakkauden löytämisen epätoivon. Enkä häpeä sitä tunnustaa.

Kiitokset kaikille lukijoille ja tukijoille, tää on ollu mielettömän tärkeä itsetutkiskelun paikka ja vuodatusventtiili. Älkää ottako sitä liian vakasti.

-Eeva